Aki Lyyski: Akatemian kaudesta arvosanaksi Hyvä+

Akatemia päätti kautensa sunnuntaina Närpiössä 2-0 - tappioon sarjan lopulta voittaneelle Kraftille. Ottelu oli ensimmäistä varttia lukuunottamatta todella tasainen ja Akatemia jopa hallitsi ottelussa pitkiä toveja, mutta maalit jäivät puuttumaan vihreäpaidoilta. Pettymys tulokseen oli suuri sekä pelaajien että taustahenkilöiden joukossa. Toki pikku hiljaa elämä alkaa taas voittamaan ja pahin pettymys on jo takana päin.

- Eka vartti oltiin lirissä. Antti Vironen maalissa piti meidän parilla loistavalla torjunnalla mukana pelissä. Sen jälkeen päästiin peliin mukaan ja saatiin luotua muutama ihan hyvä maalintekopaikkakin mutta ei saatu niistä sitten johtomaalia aikaan. Vastustaja sitten pääsi vähän kesken meidän jakson riistämään pallon puolessa kentässä ja iski vastaiskusta johtomaaliin. Toisen jakson alkuun oli taas hyvä vaihe meiltä ja Kraft putsasi pallon pariinkin kertaan pois maaliviivalta. Oli paikkoja tasoittaa ottelu useampaankin kertaan, mutta niinhän siinä sitten kävi että taas yksi vastaisku ja 2-0 taululle. Viimeisen vartin Kraft oli varmasti niin ahtaalla ettei ole kertaakaan tämän kauden aikana ollut, mutta tolppaa ja maaliviivaputsausta lähemmäksi kavennusta ei päästy. Tietty rutiinin puute kai tämän ottelun sitten lopulta ratkaisi.

Kokonaisuudessaan Akatemian kausi on ollut ihan kohtalaisen hyvä. Kolmosen runkosarjan voitto sekä toinen sija lopullisessa sarjataulukossa kertoo varmasti jotain siitä, että asioita on joukkueessa tehty oikein. Joukkue pelasi nuorella rungolla läpi kauden ja omista junioreista Akatemiaan kasvaneet pelaajat saivat paljon vastuuta kauden aikana. Alkuperäinen tavoite oli se, että sarjapaikka uusitaan ja joukkueenkin asettama tavoite (20 pistettä runkosarjassa eikä yhtään kotitappiota) saavutettiin komeasti.

- Meillä oli käytännössä koko kauden ajan avauskokoonpanossa 5-8 juniori-ikäistä pelaajaa sekä muutama vuoden "yli-ikäinen". Nuorimmat pelaajat ovat vielä B-junuioreita, eli oltiin varmasti sarjan nuorin porukka. Onneksi saatiin talvella rinkiin mukaan myös muutama kokeneempi pelaaja, se rauhoitti tekemistä varsinkin harjoituksissa ja tietysti sitä myöten myös pelikentillä. Sitten kun vielä saatiin Antti Palohuhta mukaan kesällä, niin permanentti alkoi muodostumaan jo paljon paremmin. Kauden aikana meillä kävi kentällä yhteensä 35 eri pelaajaa, joka on mielestäni hieman liian paljon. Luonnollisesti vaihtuvuutta meidän kaltaisilla joukkueilla on kokoonpanossa paljonkin, mutta kyllä tuo lukema olisi ideaalinen jossakin 25 hujakoilla. Jokainen kentällä käynyt pelaaja on kumminkin minuuttinsa ansainnut, sillä meillä oli mielestäni joukkueen sisällä ihan hyvää kilpailua pelipaikoista.

Akatemian kausi 2020 alkoi jo marraskuussa 2019. Harjoitteluun panostettiin ehkä hieman aiempaa enemmän, sillä niin määrää kuin laatuakin pyrittiin lisäämään edelliskausista. Mukaan tuli esimerkiksi Kuntokeskus ROK:n tiloissa vedetty viikottainen punttitreeni muiden oheisharjoitusten lisäksi. Kova harjoittelu harvensi pelaajistoa talven ja kevään aikana, kun ihan jokainen ei sitten ollutkaan valmis sitoutumaan hommaan valmennuksen edellyttämällä tavalla.

- Meille oli oikeastaan selvää heti, että harjoittelu aloitetaan marraskuussa ja niin sitten tehtiin. Meille tuli vanhan rungon jatkeeksi 12 uutta pelaajaa B-junioreista ja haluttiin senkin vuoksi olla ajoissa likkeellä että saadaan porukka samalle sivulle pelaamisen suhteen. Fyysiseen treenaamiseen panostettiin enemmän kuin aiempina talvina ja niin me tullaan tekemään tulevanakin talvena. Sen lisäksi harjoitusten kesto nousi sieltä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin talviaikana, eli kyllä siinä lisätunteja tuli aherrettua kun keskimääärin harjoituksen kesto on 30 minuuttia enemmän jokaisella kerralla. Tiedettiin toki että harjoitusmäärän lisääminen vie meiltä joitakin pelaajia pois, mutta harjoittelun suhteen oltiin ehdottomia. Meillä ei enää pääse joukkueeseen jos ei pysty toimintaan sitoutumaan täysillä. Akatemiassa kuuluu harjoitella paljon ja laadukkaasti, tämä ei ole enää pelkkää harrastustoimintaa.

Maailmalla kovaa jälkeä tehnyt koronavirus rantautui Suomeenkin kevättalvella ja keväällä kaikki joukkuetoiminta laitettiin KPV:n joukkueissakin jäihin. Luonnollisesti myös Akatemia päätti joukkueharjoitukset siltä seisomalta. Koronan aiheuttamia vaikutuksia Akatemian pelaamiseen on turha alkaa puntaroimaan sen enempää, sillä tilannehan oli Suomessa jokaisella joukkueella sama.

- Keväällä oltiin ihan hyvässä aikataulussa pelaamisen kanssa, mutta sitten tulikin yhtäkkiä täysi stoppi kaikelle toiminnalle. Meiltä, kuten varmaan kaikilta muiltakin, jäi todella tärkeä vaihe valmistautumisesta kauteen käymättä läpi ja kyllähän se tietyllä tavalla näkyi tottakai. Pelaajat saivat kumminkin henkilökohtaiset ja hyvinkin pitkälle fyysiseen treenaamiseen tehdyt henkilökohtaiset ohjelmat ja niiden suorittamista pyrittiin seuraamaan viikottain. Kyllä niitä tehtykin oli, sen verran hyvässä kunnossa joukkue oli koko kauden ajan. Alkukesästä sitten saatiin palata takaisin joukkueharjoituksiin ja pelattiin nopealla aikataululla harjoitusotteluita, että saatiin pelaajille ottelutuntumaa ennen sarja-avausta. Nuo pelit veivät meitä sen verran eteenpäin että sarjamatseihin uskalsi lähteä jo ihan luottavaisin mielin.

Sarja alkoi Akatemialta mukavasti ja pisteitä ropisi koppaan tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen tappionkin joukkue kärsi vasta runkosarjan loppupuoliskolla, kun vaasalainen VPV opetti Akatemian pelaajille todellisen alasarjafutiksen määritelmän. Runkosarjan voitto ratkaistiin sarjan viimeisessä ottelussa kotikentällä Norrvalla FF:a vastaan varsin suvereemilla esityksellä.

- Meidän pelaaminen kehittyi koko kauden ajan, se on minulle ehkä se tärkein juttu. Se on mielestäni suoraa seurausta hyvästä ja aktiivisesta harjoittelusta. Luotettiin sihen oikeastaan koko 11 kuukauden mittaisen kauden ajan, että meidän tekemä työ palkitaan. Loppupeleissä me oltiin mielestäni pelillisesti yksi tämän sarjan parhaita joukkueita ja pystyttiin omalla pelaamisellamme haastamaan jokainen joukkue tässä sarjassa. Tottakai pelaamisessamme on kehitettävää edelleen, mutta näen että ollaan oikealla tiellä. Mieleen ei äkkiseltään tule kuin yksi ottelu, missä me oltiin selkeästi vastustajaa huonompi joukkue ja se oli nimenomaan tuo Vaasan reissu. Muuten pystyttiin tekemään tulosta ihan mukavaa jalkapalloa pelaamalla läpi kauden. Fyysinen jaksaminen sekä pelaajien henkilökohtainen taitotaso olivat selkeästi sarjan parhaimmistoa. Ja aina kun tuloksista puhutaan nousee mukaan tietysti sekä tehdyt että päästetyt maalit. Isoin ero edellisiin kausiin oli se, että meille ei mennyt omiin oikeastaan yhtään ns. helppoa maalia. Jokainen meillä pelanneesta neljästä veskarista (Teppo Marttinen, Miika Töyräs, Sergey Lazarev sekä Antti Vironen) pelasi hyvin ja joukkueena me oltiin aika kurinalaisia. Ei kyllä ihan älyttömästi päästy maaleja tekemäänkään, mutta maalipaikoille päästiin kiitettävästi. Jos ei oltaisi päästy paikoille, niin sitten olisin huolestuneempi. Yksittäisinä pelaajina mentiin todella paljon eteenpäin. Varsinkin Jaakko Juvila, Elias Mikkola, Noa Lehtonen, Mikko Rinne sekä Santeri Mäkinen ovat ottaneet tosi isoja askeleita kauden aikana. Pelaajakehitys on ehkä se joka itse pelaamisen ohella lämmittää eniten.

Akatemiassa on pyritty koko kauden ajan panostamaan siihen, että pelaajilla olisi mahdollisimman ammattimainen toimintaympäristö ja sitä myötä mahdollisuus keskittyä tavoitteelliseen harjoitteluun ja pelaamiseen. Koko toimintaa on pyritty viemään eteenpäin ja sen kautta uskotaan myöskin laadun paranemiseen niin pelikentillä kuin muuallakin toimintaympäristössä.

- Harjoittelun määrä ja laatu ovat parantuneet, se on tärkein seikka. Toiseksi tärkein juttu on se, että tekeminen on tällä kaudella ollut paljon monipuolisempaa kuin aikaisempina vuosina. Meillä on ollut kolme valmentajaa paikalla harjoituksissa, fyysinen valmentaja sekä maalivahtivalmentaja. Harjoituksia on ollut helppo organisoida jouhevimmiksi kun on ollut jokaiselle osiolle käytännössä oma vetäjänsä. Kuvataan kaikki kotiottelut ja niistä tehdään klipit sekä joukkueelle että tarpeen vaatiessa yksittäisille pelaajille ja niitä sitten käydään läpi yhdessä ja erikseen. Valmetajien lisäksi meillä on ollut käytössä kaksi joukkueenjohtajaa, jotka ovat hoitaneet treenivuorot, reissut ja ruokailut viimeisen päälle. Sitten on toki vielä huoltaja, joka oman toimensa ohessa käy vaikka tarpeen vaatiessa hieromassa pelaajia hierontapyssyllä. Mahtava staffi kerta kaikkiaan ja tällä porukalla on ollut ilo tehdä hommia yhdessä. Kun taustat sitoutuvat tekemiseen täysillä on helppo vaatia samaa myös pelaajilta. Rima on nyt vedetty tähän ja tästä meidän pitää pystyä tulevaisuudessa parantamaan edelleen, mikäli haluamme kehityksen olevan jatkuvaa. Tyytyväisyys tappaa kehityksen, el voida olettaa homman toimivan nyt kuin itsestään.

Ylemmän loppusarjan Akatemia pelasi läpi hieman vaihtelevalla menestyksellä. Viidestä pelistä tuli vain yksi voitto. Kaksi peleistä päättyi tasapeliin ja pari kertaa nieltiin tappion karvasta kalkkia. Lopputulemana oli siis toinen sija varsin tasaiseksi äityneessä loppusarjassa. Alkuperäiseen tavoitteeseen verrattuna tämä on toki hyvä suoritus, mutta ihan kauheita riemunkiljahduksia se ei kumminkaan vielä aiheuta.

- Me ollaan pyritty luomaan joukkueeseen sellainen tekemisen meininki, jossa luotetaan siihen että saadaan tasan se, mitä ansaitaan. Tämä voi toki vaihdella yksittäisten otteluiden kesken jonkin verran, mutta pitkässä juoksussa kaikki pomput menevät aina tasan. Sarjapaikan uusimisesta lähdettiin liikkeelle ja nälkä kasvoi syödessä. Ei jääty kovin kauaksi siitä tavoitteesta mikä loppusarjaan asetettiin. Sen perusteella lopullinen arvosana kaudesta on oman arvioni mukaan Hyvä +. Kertoo oikeastaan oleellisen, eli odotettua parempaa, mutta parantamisen varaa jäi vielä. Ensi kaudella Akatemiassa on taas vuoden verran kokeneempia pelaajia, vuoden verran kokeneemmat taustat sekä sama intohimo ja palo tekemiseen kuin tälläkin kaudella. Kiitos vielä omasta puolestani kaikille meidän toiminnassa mukana olleille sekä toimintaa tukeneille, ollaan menossa oikeaan suuntaan.