Kasvua ja kehitystä

”Tötsämiehen” raportti KPV T06:n Laura Kalmari -turnauksesta

Osa 3: ”Kasvua ja kehitystä”.

Kolmas päivä. Toinen aamu. Varhaisempi aamuottelu, puoli kymmeneltä. Joukkueella ei ole ollut tällä kaudella yöpymisturnauksia, eikä aikaisia pelejä ennen eilistä. Eilinen aamu meni täysin vihkoon. Olemmeko nyt hereillä? Pystymmekö tästä eteenpäin säilyttämään tasomme?

Fyysisesti emme luultavasti anna tasoitusta. Muillakin joukkueilla on varmasti vammoja ja vaivoja avainpelaajilla. Olemme harjoitelleet kauden aikana runsaasti ja Covid-tilannekin on suosinut meitä, hallissa pystyi harjoittelemaan läpi talven. Joulukuusta lähtien joukkueella on ollut 137 joukkueharjoitusta, sisältäen laadukkaat fysiikkaharjoitukset. Valtava määrä työtä, ehkä se auttaa meitä turnauksen loppua kohti?

Vastassa aamulla on tuttu WFA. Harjoitusotteluissa on tullut joskus reilujakin tappioita, sarjapelit olemme voittaneet viime kausina. Olemmeko hereillä heti alusta?

Emme oikein ole. WFA on meitä vahvempi ensimmäisellä puoliajalla. He näyttävät aktiivisemmilta ja halukkaammilta. He prässäävät ylhäältä ja meillä on ongelmia rakentaa peliä. Pelimme myös tahtoo sumppuuntua laitoihin. Pallot pomppivat, eivät jää jalkaan, pelaajat eivät tule riittävän terävästi pelattavaksi, syöttökuvioita ei synny, emme pysty kääntämään peliä sinne, missä tilaa olisi.

Nyt joukkue ei kuitenkaan hermostu. Vaikka peli lähtee nihkeästi liikkeelle, pysymme riittävän aktiivisina. Emme anna vastustajalle vaarallisia maalintekopaikkoja, vaikka heillä hallinta onkin. Puoliajan lopulla saamme jo pari kertaa käännettyä peliä ja hyökkäämme vaarallisen oloisesti. Se voi olla henkisesti tärkeää toiselle puoliajalle lähdettäessä.

Toisella puoliajalla kohennamme peliämme ja se alkaa kääntyä meille. Pallo alkaa pysyä jalassa ja hallussamme. Pystymme myös luomaan pari vaarallista maalintekopaikkaa, kunnes voittomaali 1-0 tulee upealla kaukolaukauksella.

Peli olisi voinut kääntyä WFA:lle. Se kääntyy meille.

Ovatko joukkueen pelaajat oppineet jotain viime romahduksesta?Onko syntynyt henkistä kasvua?

Pelaamme siis sijoista 9-12, iltapäivän pelissä on vastassa KuPS yj. Useaa pelaajaa on syytä lepuuttaa kuormituksen tai loukkaantumisten vuoksi.

Jalkapallossa, kuten pallopeleissä yleensäkään, ei ole niin, että olisi olemassa absoluuttisesti parhaita pelaajia. Keskeistä on, mitä joukkueen tarvitsemia taitoja ja ominaisuuksia pelaajalla on. Sillä perusteella valitaan pelaajat voittavaan joukkueeseen. (Minua ei ehkä kannata kuunnella tässä asiassa, kuunnelkaa vaikka Kari Jalosta.) Kentällä siis eivät aina ole ”parhaat”, vaan ”sopivimmat”.

Junioriurheilussa on toisaalta se huomionarvoinen seikka, että pelaajat kehittyvät eri tahtiin. Tähtipelaajat voivat vaihtua kausittain, jopa tiheämminkin, ja tämä on muistettava. Pikkuseuran erityisesti on pidettävä huoli siitä, että jokaisen kehittymistä pelaajana tuetaan. Kaikkien pitää päästä myös näyttämään osaamistaan. Näillä arvoilla on hienoa ainakin hurskastella.

Voittoa tietenkin haetaan aina ja erityisesti, kun pelataan suomenmestaruusturnauksessa, tästä kaikki lienevät yhtä mieltä?

Eikö siis olisi tyhmyyden huipentuma jonkin pikkuseuran valmentajilta ottaa koko joukkue mukaan SM-turnaukseen pelaamaan? Muut tekevät isoissakin kaupungeissa yhteisjoukkueita (yj), koska uskovat, että muuten ei voi näissä karkeloissa pärjätä.

Ehkä olisi vielä hullumpaa olisi laittaa tarkoituksellisesti avaukseen ne pelaajat, jotka ovat saaneet turnauksessa vähiten peliaikaa ja päättää, että kaikki pelaavat vähintään puoliajan?

Pähkähullua olisi kuvitella, että näin tehtäessä peli voisi olla mitään muuta kuin jokaisen pelaajan selviytymistaistelua, vai mitä?

Nämä tyhmyydet ja hulluudet kuitenkin teemme turnauksessa ja illan ottelussa. Vieläpä uskoen, että pystymme edelleen pelaamaan omaa peliämme. Uskoen, että voimme myös voittaa.

Pystymmekö pelaamaan omaa peliämme? Täysin.

Ensimmäisellä puoliajalla meillä ei ole mitään hätää, pelaamme rohkeasti ja energisesti, puolustamme hyvin, eikä KuPS pysty pelaamalla luomaan maalipaikkoja. Ehkä kymmenen minuutin kohdalla tulee harmittavasta syötönkatkosta keskialueella 2-1 -vastahyökkäys ja maali meidän verkkoomme. Tämä ei kuitenkaan säikytä pelaajiamme, vaan mieluumminkin saamme parempaa otetta pelistä. Kolistamme jopa ylärimaa, mutta tauolle lähdemme 0-1 tappioasemasta.

Usko on kova, että peli vielä kääntyy ja siltä toisen puoliajan alku näyttääkin, mutta KuPS puolustaa erinomaisella intensiteetillä ja tekee valtavasti töitä. Emme saa aikaan montaakaan hyvää maalintekopaikkaa, kuten ei KuPS:kaan. He kuitenkin tekevät 0-2 -maalin hienolla ylänurkkavedolla paristakymmenestä metristä ja emme pysty enää uhkaamaan heidän johtoaan.

Tappio on kuitenkin, jos näin voi milloinkaan sanoa, makea. Tämä oli peli, joka olisi voinut kääntyä meille.

Käymme katsomassa joukkueena ensimmäisen puoliajan FC Peltirumpu – HJK-välierästä. Vaikka emme pysty vielä samanlaiseen peliin joukkueena ja henkilökohtainen taitotasomme ei ole tällä hetkellä samalla tasolla, kaikissa pelaajissamme on tapahtunut paljon kasvua ja kehitystä kauden aikana.

Kaikissa.

Paljon.